NIKON, HISTORIAA JA NYKYPÄIVÄÄ

MIKSI NIKON?

Minulta kysytään usein, miksi kaikista kameramerkeistä kannattaisi valita juuri Nikon. Usein vastaan, että sitä on aika vaikea kiteyttää muutamaan lauseeseen mutta jos asiakkaalla on päivä aikaa, vastaan mielelläni. Päätin koota katsauksen Nikonin historiaan ja nykypäivään, nostaa esiin joitakin merkittäviä tapahtumia yhtiön satavuotiselta taipaleelta; ehkäpä perusteet valinnalle kirkastuvat itse kullekin sillä tavoin. Tapahtumia ja sattumuksia on niin paljon, ettei kaikkea ole syytä yrittääkään mahduttaa mukaan, merkittävimpiä virstanpylväitä kuitenkin ja tapahtumia, joilla on ollut myöhemmin arvaamattoman suuri merkitys. Tällaisia löytyy varsinkin yhtiön ensimmäiseltä 50:ltä vuodelta. Kiinnostavaa matkaa!

TAUSTAA JAPANIN HISTORIASTA

Sota Venäjää vastaan 1904-1905 oli Japanille voitokas mutta vaikka keisarilliset merivoimat vahvistuivatkin, optiikka ja muu sotateknologia oli ulkomaista. Suunnitelmia oman optisen teollisuuden käynnistämisestä oli olemassa jo v.1892 mutta vasta ensimmäinen maailmansota laittoi kehityksen liikkeelle. Tarvittiin kiikareita, tähtäimiä ja muuta optiikkaa jota tuotiin pääasiassa Saksasta, Ranskasta ja Englannista. Saksan jouduttua selkkaukseen liittoutuneiden kanssa, sotatarviketoimitukset kaukoitään loppuivat nopeasti. Monet korkeat virkamiehet Japanin armeijassa olivat jo pitkään puhuneet oman optisen teollisuuden käynnistämisen tärkeydestä. Avainhenkilönä toimi merivoimien upseeri Akira Ando, joka aloitti matematiikan ja fysiikan opinnot Tokion keisarillisessa yliopistossa v.1906, päämääränään optisen teknologian edistäminen. Tokio Keiki- ja Fuji Lens-yhtiöiden avulla hän valmisti ensimmäisen optisen tähtäimensä v.1913. Samaan aikaan muutama pieni japanilaisyhtiö valmisti mikroskooppeja ja kamerarunkoja mutta korkealuokkaisten objektiivien ja sulkimien valmistamiseen näiden pajojen resurssit eivät vielä riittäneet. Siemenet Japanin optisen teollisuuden nousulle oli kuitenkin jo kylvetty. Merivoimat lähetti myöhemmin kaksi insinööriään Englantiin opiskelemaan kaiken mahdollisen tähtäinteknologiasta, niinpä sotalaiva Haruna varustettiinkin Iwaki Glass- ja Fuji Lens-yhtiöiden valmistamilla optisilla tähtäimillä.

NIPPON KOGAKU KK:N (Nikon) SYNTY

Vuonna 1916 keisarillinen laivasto lähestyi Mitsubishi Zaibatsua (zaibatsu = konserni) tarkoituksenaan rakennuttaa Saksan U-veneiden veroinen sukellusvene. Ongelmaksi muodostui periskooppi, koska sellaista ei ollut, eivätkä Japanin liittolaiset kyenneet niitä toimittamaan suuren kotimaisen kysynnän vuoksi. Laivanvarustamoksi v. 1873 perustettu Mitsubishi oli jo tuolloin menestyvä monialakonserni. Pääjohtaja Koyata Iwasaki lähestyi kolmea japanilaista optisen alan yritystä Tokio Keiki:ä, Iwaki Glass:ia ja Fuji Lens:iä ajatuksenaan muodostaa uusi yhtiö. Heinäkuun 25.päivänä 1917 perustettiin Nippon Kogaku KK (KK= Kabushiki Kaisha= kotimainen yhtiö) 2 miljoonan jenin osakepääomalla. Kolme yhdeksästä johtajasta tulivat Mitsubishilta, kuusi Tokio Keikilta. Pääjohtajaksi valittiin Tokio Keikin pitkäaikainen pääjohtaja Yoshikatsu Wada. Joulukuussa 1917 uusi yhtiö valmisti jo 150 kaukoputkea ja 1000 kiikaria kuukaudessa, pinta-alaltaan 17000 neliömetrin tehtaassa, Tokion keskustasta länteen sijaitsevalla Oimachin alueella. Mitsubishi investoi yhtiöön lisää nostaen osakepääoman 30 miljoonaan jeniin kesällä 1918. Marraskuussa 1918 solmittiin aselepo ja neljän vuoden sodankäynti päättyi. Versailles:n sopimuksen myötä saksalaisille teknikoille oli mahdollista työskennellä Japanissa kuin myös japanilaisille Saksassa. Carl Zeissin mahdollisesta fuusiosta Nippon Kogakun kanssa neuvoteltiin mutta hanke kariutui. Neuvottelumatka Saksaan kannatti, sillä insinöörit palasivat mukanaan 8 saksalaista optisen alan huippuosaajaa.

Koyata Iwasaki Yoshikatsu Wada

ENSIMMÄISEN MAAILMANSODAN JÄLKEISET VUODET

Sodan päätyttyä Nippon Kogaku jatkoi tähtäimien, kaukoputkien, periskooppien, kiikareiden ja valonheittimien peilien valmistusta keisarilliselle armeijalle. Kiikareiden vienti kasvoi myös tasaisesti. Optisissa tähtäimissä oli aluksi laatuongelmia, eikä laadukkaan optisen lasin kotimaista valmistusta ollut saatu käynnistettyä. Lasia tuotiin Saksasta, sulattaminen ja hionta tehtiin Oimachin tehtaalla. Nippon Kogaku jatkoi kasvuaan ja uusia tehtaita nousi vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään. Luonnonvoimat puuttuivat peliin 1920-luvun alussa, suuren Kanton maanjäristyksen tuhotessa syyskuussa 1923 Tokion lähiympäristöineen lähes täydellisesti. Kymmeniä tuhansia ihmisiä kuoli ja käytännössä koko infrastruktuuri Tokionlahden alueella tuhoutui. Nippon Kogakun tehdas työntekijöineen säästyi kuin ihmeen kaupalla pahemmitta vaurioitta. Myynti laski puoleen v.1922 tasosta mutta pelastajaksi tuli Japanin hallitus, joka piti optista teollisuutta niin tärkeänä, että se keskitti kaikki tilauksensa Nippon Kogakulle. Maanjäristyksessä tuhoutuneen armeijan optisen tutkimuslaitoksen toiminnot sulautettiin Nippon Kogakun vastaavaan laitokseen. Uusien tilausten, tehostetun toiminnan ja saksalaisen optisen alan asiantuntijan Heinrich Achtin avulla yhtiö selviytyi ja henkilöstön määrä kasvoi 600:sta 900:aan v.1925 mennessä.

ENSIMMÄISET NIKKOR-OBJEKTIIVIT

Saksalaiset asiantuntijat, varsinkin Heinrich Acht, olivat avainasemassa Nippon Kogakun ensimmäisten objektiivien suunnittelussa. Acht analysoi mahdollisimman monta markkinoilla olevaa objektiivia ja kokosi yhteen tiedot niiden teknisistä yksityiskohdista ja optisesta suorituskyvystä. Näitä tietoja Nippon Kogakun insinöörit hyödynsivät ensimmäisten Nikkor-objektiivien suunnittelussa. Heinrich Achtin asemasta kertoo jotain se, että hänellä oli käytössään auto yksityiskuljettajineen ja hänen palkkansa sama kuin Nippon Kogakun pääjohtajalla. Hänen lähdettyään yhtiöstä helmikuussa 1928, Kakuya Sunayama otti vastuun objektiivien suunnittelusta. Achtin teoriat ja laskelmat joutuivat koetukselle v.1929 Japanin armeijan tilatessa sarjan ilmakuvaukseen soveltuvia objektiiveja. Suunnittelun tuloksena tilaajalle toimitettiin sarja 500mm/f 4.8-objektiiveja.

Nikkor-nimi muodostettiin yhtiön nimestä lyhennettynä. R-kirjain lisättiin, koska nimen haluttiin kuulostavan eurooppalaisemmalta. Nikkor rekisteröitiin tuotemerkiksi v. 1932. Ensimmäiset Tessar-tyyppiset objektiivit olivat polttoväleiltään 75, 105, 120 ja 180 mm yleiskäyttöön, 500- ja 700-milliset Aero-Nikkorit ilmakuvaukseen. Suhteessa muuhun tuotantoon Nippon Kogakun kameraobjektiivien tuotanto oli tuohon aikaan vielä vähäistä. Objektiivien myyntiä paransi, ironista kyllä, nykyinen ”arkkivihollinen” Canon, tuolloin Kwanon-konserni. Canon (Seiki Kogaku) pyysi Nippon Kogakun apua v.1933. Yhtiöllä oli suunnitteilla 35 mm kamera mutta ei objektiiveja eikä mittaetsintä.Yhteistyön tuloksena Canon toi markkinoille Hansa Canon-kameransa v.1935 lopulla. Nippon Kogaku valmisti kameroiden mittaetsimet ja 35/3.5 ja 50-milliset objektiivit, valovoimaltaan 1.5, 2, 2.8, 3.5 ja 4.5. Kaikki Nikkor-objektiivit olivat linsseiltään pinnoitettuja tammikuusta 1939 lähtien. Yhteistyö Canonin kanssa päättyi v.1948.

Heinrich Acht

Katso tästä linkistä harvinainen välähdys Nippon Kogakun Totsukan tehtaalle Jokohamaan. Kooste on tehty Akira Kurosawan elokuvasta "Ichiban Utsukushiku" eli "The Most Beautiful". Elokuva on vuodelta 1944.

TOINEN MAAILMANSOTA

Sodat Kiinan kanssa lihottivat Nippon Kogakun tilauskirjoja ja tilipussia. Vuonna 1940 henkilöstön määrä oli 7585 ja vuoteen 1943 mennessä jo 16000. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa yhtiön 26 tehdasta työllistivät yli 25000 työntekijää. Tokiota pommitettiin raskaasti palopommein, Hiroshimaan ja Nagasakiin iskettiin atomipommeilla. Yhtiö joutuikin sodan aikana siirtämään tuotantoaan ”varjotehtaisiin” pois Tokiosta. Monien yhtiöiden tuotanto siirrettiin Nippon Kogakun vastuulle korkean laadun ylläpitämiseksi. Eksoottinen ilmakuvauskamera on tästä hyvä esimerkki. Kamerassa oli pitkälle vietyä automatiikkaa, moottoriviritin ja 500mm/5.6 objektiivi. Kameraa valmistettiin sodan päättymiseen mennessä 600 kpl. Yhtiö oli mukana kymmenissä erikoisissa projekteissa mm. kehittämässä Nocto-Vision pimeänäkölaitetta, infrapunakiikaritähtäimiä, säähavaintoihin tarkoitettua 16 mm kalansilmäobjektiivia ja jopa vedenalaista liiketunnistinta. Vuoteen 1945 mennessä Nippon Kogakusta oli tullut epäilemättä yksi maailman johtavista optisen teknologian valmistajista mutta sodan päättyminen Japanin ehdottomaan antautumiseen syöksi Japanin teollisuuden kaaokseen.

NOUSU TUHKASTA

Antautumisen ehdot sanelivat sen, ettei Nippon Kogakulla saanut olla sodan jälkeen mitään sotatarvikkeisiin liittyvää tuotantoa. Henkilöstön määrä romahti 1700:aan. Tulevaisuus näytti synkältä yhtiölle, jonka tärkein asiakas oli ollut armeija. Pitääkseen yhtiönsä toimivana, pääjohtaja Yoshio Hatano päätti, että yhtiön tulee jatkaa optista tuotantoa siviilikäyttöön tarkoitetuilla tuotteilla. Valikoimaan kuuluivat mittalaitteet, silmälasien linssit, kiikarit, kaukoputket, mikroskoopit ja projektorien objektiivit. Tärkeimpänä listassa oli kuitenkin ehdotus oman kameramallin valmistamisesta ja ennen sotaa käynnistyneen kameraobjektiivien tuotannon elvyttäminen. Sodan seurauksena suurin osa kaupunkien asukkaista oli menettänyt koko omaisuutensa. Yhtiön hallitus päättikin luopua kameran suunnittelusta koska sille ei uskottu olevan menekkiä kotimaassa. Halpaa kameraa ei haluttu tuoda markkinoille koska sen pelättiin tahraavan huipputuotteisiin yhdistetyn yhtiön maineen. Mielipide kameran valmistuksesta muuttui kuitenkin nopeasti Canonin sanottua irti sopimuksensa. Nippon Kogaku oli valmistanut kaikki Canonin objektiivit vuoteen 1948 asti; niinpä sopimuksen purkaminen jätti kitkerän ilmapiirin yhtiöiden välille. Tämä on heijastunut nykypäiviin asti näiden kahden kameramaailman kärkivalmistajan taistellessa kukkulan kuninkuudesta. Nippon Kogakun maine huipputuotteiden valmistajana oli täysin ansaittu. Armeijan ollessa tärkein asiakas, hinta oli yleensä toissijainen asia. Parhaat materiaalit, tinkimätön laatu ja suunnittelu näkyvät tänäkin päivänä Nikonin tuotteissa. Periaate selittää myös sen, miksi Nikonin tuotteet ovat aina olleet melko hintavia.

NIKON I

Uudelle kameralle piti keksiä nimi; ehdolla olivat Bentax, Pentax (!), Nicca, Nikka, Nikkorette, Niko, Nikon, Nikoret ja Pannet. Nikkorette oli vahvoilla mutta yhtiön johto päätyi nimeen Nikon, koska se kuulosti heidän mielestään vahvemmalta. Tuotemerkki Nikon rekisteröitiin maaliskuussa 1947 mutta pääsuunnittelija Masahiko Fuketan perfektionismi viivästytti kameran tuotannon aloittamista 14 kuukautta. Virallisesti sen myynti alkoi maaliskuussa 1948. Objektiivina oli 50 mm/2. Nikon I- mallia on virheellisesti pidetty saksalaisen Contax II:n kopiona. Ulkonäössä on jotain yhtäläisyyttä mutta puhtaalta pöydältä aloitettaessa Nippon Kogakulla oli mahdollisuus luoda uutta. Yhtiö hyödynsi Contaxin ja Leican vahvuuksia valmistaen omaan kameraansa Contaxin lailla lujan ulkokuoren ja objektiivin kiinnityksen sekä yhtä laadukkaan sulkimen kuin Leicassa. Mittaetsin puolestaan oli laadukkaampi kuin kummassakaan saksalaismerkissä. Nikon I niittikin mainetta erittäin luotettavana kamerana. Filmin ruutukoko oli erikoinen 24x32 mm, jota perusteltiin suuremmalla filmistä saatavalla kuvamäärällä. Tuohon aikaan filmi oli hyvin kallista ja tämä toimikin hyvänä myyntivalttina. Formaatista kuitenkin luovuttiin koska amerikkalaiset tyrmäsivät sen täysin. Ruutukoko ei sopinut heidän käyttämiinsä automaattisiin leikkauslaitteisiin. Erikoinen ruutukoko johti myös siihen, että kameraa myytiin hyvin vähän ulkomaille. Kaikkiaan ykköstä valmistettiin vain 758 kpl.

Nikon I

MUUT MITTAETSINRUNGOT

Ennen peiliheijastuskameroiden (SLR) aikakautta pienkamerat olivat mittaetsimellä varustettuja. Peiliheijastuskamerassa kuvaaja näkee etsimessä objektiivin läpi näkyvän, peilin ja prisman avulla heijastetun kuvan. Mittaetsinkameroissa etsin on erillinen osa, yleensä kameran vasemmassa reunassa. Etsimessä on ns. helokehä, joka näyttää kuvan rajauksen. Helokehiä voi olla useampia eri polttovälejä varten. Vuosien 1948 ja 1959 välillä Nippon Kogaku valmisti ykkösen lisäksi M-, S-, S2-, SP-, S3-, ja S4-malleja. Filmiruutukoko oli vielä M- ja S-malleissa standardista poikkeava 24x34 mm mutta S2-mallista lähtien kooksi vakiintui 24x36 mm.

MAAILMANVALLOITUS

Nikon S oli ensimmäinen malli, joka tuli myyntiin myös USA:ssa v.1951. Kamera oli jo tuolloin melko kallis, 349 dollaria 50/1.4 objektiivilla varustettuna. Nippon Kogakun päätä ei palellut tuotetta hinnoiteltaessa sillä kuuluisan Leica III F:n Leitz Summitar-objektiivilla sai 385 dollarilla. Vertailun vuoksi jokamiehen kameraksi sopiva Kodak Pony maksoi 30 dollaria. Nippon Kogakun tähtäimessä olivatkin alusta lähtien ammattikuvaajat. Tässä olikin haastetta kerrakseen koska merkki oli lähes tuntematon Japanin ulkopuolella vielä vuotta aiemmin. Kuinka Nippon Kogaku sitten onnistui? Lieneekö mikään yllätys, että vastaus oli jälleen kerran, sota!

Korean sota puhkesi kesäkuussa 1950 ja sotatantereella liikkui myös sotakuvaajia. Sotakuvaus on vaarallista, nopeatempoista ja asettaa kamerakalustolle erityisiä vaatimuksia. Helppokäyttöisyys, erinomainen optinen suorituskyky, luotettavuus ja toimintavarmuus likaisissa olosuhteissa ovat tärkeimpiä ominaisuuksia. Valtaosa ulkomaisista lehtikuvaajista käytti tuolloin Zeissin ja Leitzin (Leica) objektiiveja. Perinteisten merkkien valta-asema alkoi horjua kolmen miehen satuttua samaan aikaan samaan paikkaan. Nuori japanilainen lehtikuvaaja Jun Miki otti kuvia amerikkalaisen Life-lehden kuvaajasta, David Douglas Duncanista 85mm/2 Nikkor-objektiivilla ja näytti otoksiaan Duncanille ja Fortune-lehden kuvaajalle Horace Bristolille. Kuvanlaatu sai miehet ällistymään ja koska heillä oli hetki joutoaikaa Tokiossa ennen Korean sotatantereelle matkustamista, Jun Miki järjesti heille mahdollisuuden tutustua Nippon Kogakun tehtaaseen.

Duncan ja Bristol koekuvasivat useita Nikkor-objektiiveja vakuuttuen niiden laadusta. Molemmat vaihtoivat saman tien objektiivinsa Nikkoreihin ja kuvasivat niillä koko Korean sodan. Myöhemmin käännynnäisiin liittyivät vielä Life-lehden Carl Mydans ja Hank Walker, jotka vaihtoivat myös Leica-runkonsa Nikoneihin. Korean sodan edetessä, lisää lehtikuvaajia virtasi Tokion kautta Koreaan. Kolmessa kuukaudessa käytännössä kaikki olivat vaihtaneet objektiivinsa Nikkor-objektiiveihin. Nimekkäimpinä AP:n Max Desfor, NBC:n John Rich ja CBS:n George Herman. Amerikassa jatkuneiden testien jälkeen Life-lehti tilasi 20 täydellistä kamerasettiä objektiiveineen lehtikuvaajiensa käyttöön. Tämän jälkeen valtaosa amerikkalaisista kuvalehdistä teki samoin. Testauksen suorittaneen yrityksen, Eastern Optical Companyn edustaja Mitch Bogdanovitch kommentoi: ” Nikkor-objektiivit ovat erittäin täsmällisiä ja tarkkoja ja verrattuna saksalaisiin, tasaisempia laadultaan. Objektiiveissa on erinomainen värikorjaus ja ne piirtävät paremmin suurilla aukoilla kuin Zeiss-objektiivit.” Myönteinen julkisuus johti v. 1953 Nikon Inc.-yhtiön perustamiseen USA:han. Carl Zeissin USA:n pääjohtaja Carl Bauer oli raivoissaan ja väitti etteivät Nikkor-objektiiveihin verratut Zeissit voineet olla alkuperäisiä. David Douglas Duncan kertoo kirjassaan This is war, että objektiivien korkean laadun vuoksi negatiiveista pystyttiin tekemään jopa 70x100 cm kokoisia vedoksia laadun kärsimättä.

Nikon arvosti David Douglas Duncania erityisen paljon ja piti hänen vaikutustaan merkin menestykselle USA:ssa suurena. Kunnianosoituksena hänelle lahjoitettiin v. 1964 Nikon F-runko, jonka "sarjanumero" oli DDD.

David Douglas Duncan

NIKON F, ENSIMMÄINEN PEILIHEIJASTUSKAMERA

1950-luvun loppupuolella mittaetsinrunkojen viehätys ammattikuvaajien keskuudessa väheni. Leica tuudittautui M-sarjansa tuomaan menestykseen ja merkin julkistaessa ensimmäisen peilikameransa Leicaflexin v. 1964, oli jo myöhäistä. Japanilaiset ehtivät ensin Nippon Kogakun esitellessä Nikon F:n v. 1959. Nikon F pohjautui pitkälle mittaetsinrunko SP:hen, jota pidettiin yhtenä aikansa hienoimmista kameroista. Alusta asti päämääränä oli tehdä laadukkain ja monipuolisin kokonainen järjestelmä, kattava valikoima vaihdettavia etsimiä, tähyslaseja ja objektiiveja. Nikon F:n moottoriperä oli myös maailman ensimmäinen moottoriperä 3,6 kuvaa/s nopeudellaan. Siihenastiset moottorit olivat paremminkin virittimiä, joilla ei käytännössä saatu suurempaa nopeutta kuvaamiseen. Rungossa oli myös ensimmäinen titaaniverhosuljin muiden merkkien käyttäessä kangasverhosulkimia. Ammattivalokuvaajat ottivat rungon heti omakseen ja mallia pidetäänkin yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä. Nikon F:stä tuli kameramaailman ikoni, joka on esiintynyt lukemattomissa elokuvissa, mm. James Bond-elokuvissa. Clint Eastwood ohjasi ja esitti pääosaa v. 1995 valmistuneessa elokuvassa Hiljaiset sillat (Bridges of Madison County). Eastwood esitti kuvitteellista National Geographic-lehden valokuvaajaa Robert Kincaidia kuvauskeikalla. Hänen ja Meryl Streepin ohella kolmas pääosan esittäjä oli musta Nikon F. Perfektionistina tunnettu Eastwood oli halunnut nimenomaan tämän kameran ja palkkasi jopa lehtikuvaajan opettamaan hänelle oikeaa kameran käsittelyä ja liikkumista kameran kanssa. Toinen elokuvamaailman perfektionisti oli kulttimainetta nauttiva ohjaaja Stanley Kubrick. Hänen on kerrottu olleen lähes neuroottisen tarkka pienimmistäkin yksityiskohdista elokuvissaan. Kubrickin ohjaamassa sotaelokuvassa Full metal jacket Nikon F-runkoja näkyy paljon ja useammassa kohtauksessa. Vuonna 2004 japanilainen valokuvauslehti kysyi lukijoiltaan, mikä kamera heidän mielestään on kiinnostavin ja innostavin kaikista siihenastisista kameroista. Nikon F valittiin selkeäksi ykköseksi. Huhtikuussa 1960 suomalainen Tekniikan Maailma julkaisi valokuvausliitteen, jossa esiteltiin uusia järjestelmäkameroita. Suomeen oli lehden mukaan saatu vasta kolme kameraa; niinpä testiä ei ollut mahdollista vielä suorittaa. Nikon F:n hinta 50mm/2 objektiivilla ennen rahauudistusta oli 99600 mk. Vertailun vuoksi Canon Canonflex maksoi 82500 mk, Exakta Varex II A 59360 mk, Edixa Reflex C 57130 mk, Minolta SR2 55180 mk. Nikon F oli siis tuolloin selvästi kilpailijoitaan kalliimpi. Keskiansio Suomessa v. 1960 oli 46000 mk/kk; eli Nikon F maksoi kahden kuukauden palkan. Tilanne on nykyisin periaatteessa sama, keskiansio on n. 3000 euroa ja ammattirunko Nikon D6 maksaa n. 7500 euroa. (Huhtikuu 2026, D6 virallisesti poistunut tuotannosta) Z9-ammattirungon hinta n. 6000 eur.

Nikon F-runkoa valmistettiin n. miljoona kpl vuosina 1959-1974. Sarjanumeroihin liittyy eräs myytti, joka on syytä oikaista. Monet uskovat, että F:n ja monien muiden Nikon-runkojen valmistusvuoden voisi päätellä sarjanumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä esim. Nikon F:n valmistus alkoi v. 1959 mutta ensimmäisen rungon numero oli 6400001. Vuonna 1971 esiteltiin seuraaja F2. Mekaanisten kameroiden aikakaudella muutokset eivät olleet kovin suuria, lähinnä ulkonäköön ja ergonomiaan liittyviä. Lyhin valotusaika oli nyt 1/2000s, bajonettiin ja sulkimeen tehtiin pieniä kestävyyttä parantavia muutoksia. F2:sta tehtiin useita erikoismalleja, mm. titaanikuorinen F2 Titan ja F2 Data, jossa oli mekaaninen (!) dataperä. Erillisen datakorttien avulla filmiruutuun pystyi valottamaan mm. valotus-ja päivämäärätietoja sekä muuta tekstiä. Nikon F3 toi ammattirunkoihin elektronisesti ohjatut toiminnot. Vuonna 1980 esitellyssä mallissa oli sähköisesti ohjattu suljin ja ohjelmoitu automaattivalotus. Ilman paristoa käytössä oli vain yksi mekaaninen valotusaika. Kameran ulkoasu muuttui aiempia malleja enemmän italialaisen muotoilijan, Giorgetto Giugiaron käsissä. Etsimen sisällä käytettiin nyt ensimmäistä kertaa nestekidenäyttöä (LCD) valotusaikatietoihin. MD-4-moottoriperällä saavutettiin 6 kuvaa/s sarjakuvausnopeus. Myös F3:sta tehtiin useita erikoismalleja ja jopa automaattitarkenteinen F3AF v. 1983. Saatavissa oli 2 AF-objektiivia, 80mm/2.8 ja 200mm/3.5. Mainittakoon vielä F3 High Speed, joka MD-4H-moottoriperällä tarjosi huiman 13 kuvaa/s sarjakuvausnopeuden. 1980-luvulla teknologia eteni jättiaskelin myös kameratekniikassa. Lisäämällä aina enemmän mikroelektroniikkaa kaikki näytti olevan mahdollista. Useimmat valmistajat hylkäsivät vanhan objektiivikiinnityksensä uuden automaattitarkennuksen myötä. Nikon onnistui kuitenkin monen, laajan objektiivivalikoiman hankkineen valokuvaajan onneksi, säilyttämään F-bajonetin myös automaattitarkenteisissa rungoissaan.

Nikon F4 esiteltiin v. 1988, 1.1-kiloinen järkäle, joka erinomaisen ergonomiansa ansiosta tuntui painoaan kevyemmältä. F4 oli radikaali muutos edeltäjiinsä verrattuna, sisältäen 4 moottoria filminsiirtoon, sulkimen ja peilikoneiston toimintaan, filmin takaisinkelaukseen ja automaattitarkennukseen. Lyhin valotusaika oli jo 1/8000s ja salamatäsmäys 1/250s. F4 sisälsi monia erikoisia ratkaisuja, joita ei esitteissä mainita. Elohopeakennokytkimet muuttivat matriisivalonmittauksen alueellista painotusta sen mukaan, oliko kamera pysty- vai vaaka-asennossa. Peilikotelon pohjalla automaattitarkennussensorin päällä oli pieni ”lasinpyyhin”, joka säännöllisesti pyyhki sensorin pinnan puhtaaksi. Kaikkiaan F4:een tehtiin yli 400 pientä muutosta sen elinkaaren aikana, suurin osa sisäisiä ja käyttäjälle huomaamattomia.

Vuosi 1996 toi mukanaan F5:n, joka sekin sai muotonsa Giugiaron kynästä mutta tarjosi F4:stä poiketen kokonaan metallisen kameran kuoria myöten. Prismakotelo oli kokonaan titaania, eikä enää tarvittu erillistä muovilaattaa kameran merkkiä varten. Aiempien F-mallien titaaniversioissa nimi oli muovilaatassa, koska titaani oli liian kovaa työstettäväksi silloisella tekniikalla. F5:ssä oli kokonaan uusi huippunopea automaattitarkennus, 8 kuvaa/s sarjakuvausnopeus, 2 LCD-näyttöä ja 2 komentokiekkoa F4:n mekaanisten nuppien sijaan. 1005:n pikselin RGB-värimatriisimittaus oli aikansa hienostunein. Sen tietokanta pohjautui suunnitteluryhmän kuvaamien 30000:n valokuvan valotustietojen pohjalta tehtyyn algoritmiin. Kameran suunnittelu on siis myös fyysistä työtä! Mittaus huomioi ensimmäistä kertaa maailmassa myös kohteen värien vaikutuksen valotukseen. Vastoin monia veikkauksia F5 ei jäänyt viimeiseksi F-sarjan ammattirungoksi, F6:n tultua markkinoille v. 2004. Tuohon aikaan oli vielä paljon filmille kuvaavia ammattilaisia. Joillekin asia oli myös filosofinen kysymys; filmikuvausta pidettiin aidompana valokuvauksena sen ”rajallisuuden” takia. Filmissä oli tietty määrä ruutuja, minkä vuoksi kuvaushetkellä oli ratkaisevampi merkitys. Digikuvausta pidettiin määrättömänä roiskimisena, jossa määrällä yritettiin korvata laatua. Tämäkin mielipide on kymmenessä vuodessa vaientunut kuvaajien huomatessa, että valokuvauksen lainalaisuudet eivät digitaalisuuden myötä muuttuneet miksikään. Edelleen valokuva on ennen kaikkea valoa, sen hallintaa tekniikan keinoin, ratkaisevaa hetkeä ja luovuutta. Suunnittelijat näkivät F6:n ennemminkin hienostuneempana ja käytettävyydeltään parempana kuin merkittävästi suorituskykyisempänä kamerana F5:een verrattuna. Otepintojen muotoiluun kiinnitettiin erityistä huomiota siten, että F6 tuntuu selvästi F5:tä kevyemmältä, vaikka painaa lähes saman verran. Sulkimen aiheuttamaa ääntä saatiin merkittävästi vaimennettua käyttämällä kumisia ripustimia, joiden varassa suljinmekanismi ”kelluu”. Valmistusmateriaaleja muutettiin siten, että monien osien kokoa voitiin pienentää kestävyydestä tinkimättä. F6:ta voidaankin hyvällä syyllä pitää yhtenä parhaimmista koskaan valmistetuista filmijärjestelmärungoista. Siihen kiteytyi kaikki Nikonin 2000-luvun alkuun mennessä saavutettu osaaminen.

Nikon F

Clint Eastwood ja Nikon F

Masahiko Fuketa 1913-2001

Nikonos II

http://imaging.nikon.com/history/chronicle/history-nikonos/index.htm

Uusi Z-bajonetti ja Nikkor Z-objektiivit

Liioittelematta voidaan sanoa peilittömien mullistaneen objektiivisuunnittelun. Nikonin uusi Z-bajonetti on halkaisijaltaan 55 mm eli markkinoiden suurin (ns. kinokoon järjestelmissä). Ero on merkittävä kun sitä verrataan v. 1959 esiteltyyn, 44 mm halkaisijaltaan olevaan F-bajonettiin. On hämmästyttävää, että Nikon kykeni säilyttämään alkuperäisen bajonetin aivan viimeiseen asti peilijärjestelmissään. Yhteensopivuutta taaksepäin pidettiin niin tärkeänä asiana, ettei kiinnitystä muutettu. F-bajonetin pienehkö halkaisija oli kuitenkin rajoittava tekijä objektiiveja suunniteltaessa; niinpä uusi bajonetti päätettiin suunnitella puhtaalta pöydältä. Peilikoneiston pois jättäminen mahdollistaa hyvin lyhyen etäisyyden (flange distance) objektiivin taaimmaisen linssielementin ja kennon välille (16 mm Z-bajonetissa vs. 46,5 mm F-bajonetissa). Lyhyt etäisyys helpottaa merkittävästi optista suunnittelua. Objektiivin taaimmaisesta linssielementistä saadaan suurempi mikä mahdollistaa hyvin valovoimaisten objektiivien valmistamisen, vääristymiä on vähemmän, kuvassa on parempi reunapiirto, kontrasti ja värintoisto.

Yhteensopivuus peilijärjestelmien objektiivien kanssa kyettiin pitkälti säilyttämään FTZ- ja FTZ II-sovitteiden avulla. Kaikki toiminnot säilyvät AF-S-ja AF-P-objektiivien kanssa ja myös ns. ruuvitarkenteisten AF-Nikkor-objektiivien valonmittaus toimii mutta koska peilittömissä rungoissa ei ole tarkennusmoottoria, eikä sovitteessa tarkennusakselia, automaattitarkennus ei toimi näissä v. 1986 alkaen valmistetuissa objektiiveissa.( Tällä hetkellä markkinoilla on ainakin yksi ulkopuolisen valmistajan tekemä sovite jolla vanhempien AF Nikkor-objektiivien tarkennus saadaan toimimaan peilittömissä rungoissa.) Ensimmäinen AF-S Nikkor-objektiivi esiteltiin 1996. Sovite tarvitaan Z- ja F-bajonettien kokoeron vuoksi mutta myös optisen yhteensopivuuden takia. Peilikameran objektiivin taaimmaisen linssielementin etäisyys kennosta pitää saada samaksi
kuin se on peilikamerassa. Sovite on siis tyhjä putki jossa on etuosassa F-kiinnitys ja takaosassa Z-kiinnitys sekä sähköiset kontaktit. Kuvanlaatuun tai rajautumiseen se ei vaikuta.

Kokonaisuutena paras suorituskyky eli kuvanlaatu, tarkennusnopeus, tarkennuksen täsmällisyys ja kuvanvakaus saadaan Nikkor Z-objektiiveilla. Z-objektiiveissa ei enää ole mekaanista yhteyttä tarkennusrenkaan ja linssiryhmien/elementtien välillä vaan ne käyttävät ns. ”focus by wire”-tekniikkaa. Tarkennusta, ts. linssejä ja linssiryhmiä ohjataan sähköisesti myös käsin tarkennettaessa. Objektiivitesteistä ilmenee selvästi, miten paljon parempia uudet Nikkor Z-objektiivit ovat verrattuna vastaaviin peilikameraan tehtyihin objektiiveihin. Monissa malleissa himmentäminen vaikuttaa käytännössä vain syväterävyyteen kuvan tarkkuuden ollessa tasaisen hyvä täydeltä aukolta lähtien. Lyhyt flange distance vähentää diffraktion aiheuttamaa tarkkuuden heikkenemistä pienillä aukoilla. Erottelukyky on keskimäärin 20-40% parempi kuin ennen. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että toki peilikameroihin valmistetut huippuobjektiivit (mm. supertelet) tuottavat erinomaista kuvanlaatua myös peilittömissä kameroissa, mutta Z-objektiivien tarjoama suorituskyky ei yksinkertaisesti ollut mahdollista peilijärjestelmien aikaan. Osassa Z-objektiiveja on sisäänrakennettu kuvanvakaaja ja joissakin voidaan hyödyntää samanaikaisesti sekä objektiivin että rungon kuvanvakaajaa. Vakaustehon lisäys ei tosin ole kovin merkittävä, 0,5-1 EV-arvoa suljinajoissa. Kaikissa FX-kennoisissa Nikonin peilittömissä rungoissa on kuvanvakaaja eli se ei ole välttämätön objektiivissa. DX-kennoisissa rungoissa ei vakaajaa ole mutta useimmissa Nikkor Z DX-objektiiveissa vakaaja on. Tällä hetkellä Nikkor Z-mallisto on kattava, yli 50 erilaista objektiivia ja mallisto laajenee edelleen.

Peilittömät Nikon-järjestelmät

Nikon hallitsi pitkään digitaalisten peilijärjestelmäkameroiden markkinoita yhdessä Canonin kanssa ja siirtyi peilittömiin kameroihin verraten myöhään. Tunnusteluja peilittömyyden suuntaan tehtiin kuitenkin jo v. 2011 Nikon 1 V1-mallin myötä. Malli oli hyvin pienikokoinen siihen varta vasten suunniteltuine objektiiveineen. CX-kokoinen kenno oli kooltaan 8,8 x 13,2 mm, resoluutio 10,1 megapikseliä, ns.kroppikertoimen ollessa 2,7x suhteessa kinokoon FX-kennoon. Kameran pääasiallinen markkina-alue oli Pohjois-Amerikka ja vieläkin tarkemmin ns. ”soccer moms” eli ”futismutsit”, kotirouvat joilla oli aikaa kuljettaa jälkikasvuaan jalkapalloharjoituksiin ja kuvata heitä kannustamisen ohessa. Pieni koko, keveys, nopeus ja objektiivien erinomainen kuvanlaatu yhdistyivät 1-sarjassa mutta suureen suosioon se ei koskaan noussut. Tuote oli melko hintava ja sen markkinointi Euroopassa oli vaisua. Vaativimmat harrastajat kritisoivat myös pienikokoista kennoa ja kohinaa korkeilla herkkyyksillä. Kameran tekniikka sinänsä oli varsin edistyksellistä tarjoten mm. pre capture-toiminnon, joka tallensi sarjan kuvia hetkestä ennen varsinaista laukaisua sekä hyvin nopean 60 kuvaa/s sarjakuvauksen. Mielestäni Nikon 1-järjestelmä on tänäkin päivänä verrattoman kätevä ja käytän sitä edelleen. Pieneen olkalaukkuun mahtuu V1-runko, 6.7-13 mm, 10-30 mm, 30-110 mm ja 70-300 mm objektiivit sekä SB-N7-salama eli kinokoossa polttovälialue 18-810 mm. Tällä setillä voi kuvata”lähes kaikkea” hartioita halkaisematta. Nikonin suunnittelema ja Aptinan valmistama CMOS-kenno tuottaa erittäin luonnolliset värit ja 10 megapikselin resoluutio riittää useimpiin tarkoituksiin. Nikon 1-sarjaan esiteltiin vuosina 2011-2018 mallit V1, V2, V3, J1, J5 sekä vedenalaiskamera AW1, joka oli vesitiivis 15 metrin syvyyteen asti. Kiinteäpolttovälisiä objektiiveja oli 4 kpl (polttovälit alueella 10-32 mm) ja zoomeja 9 kpl (polttovälit alueella 6,7-300 mm). Vesitiiviitä objektiiveja oli 2 kpl. FT-1-sovite mahdollisti kuvaamisen myös peilijärjestelmien AF-S Nikkor-objektiiveilla. Kroppikerroin oli tällöin 2,7x. Täysikennoisten aika oli kuitenkin jo ovella ja 1-sarjan valmistus lopetettiin v. 2018.

Nikonin voidaan katsoa varsinaisesti tulleen peilittömien järjestelmäkameroiden markkinoille vasta ensimmäisten FX-kennoisten (ns. täyskenno, kinokoon kenno, 24x36 mm) myötä. Tämä tapahtui verraten myöhään mutta tuotekehittelyn painopisteen ja resurssien siirtäminen kokonaan uuteen järjestelmään on niin merkittävä muutos, että työ haluttiin valmistella huolella ja tuoda markkinoille loppuun asti harkittu kokonaisuus.
Järjestelmäkamera on nimensä mukaisesti kamerajärjestelmä; paljon enemmän kuin vain runko ja objektiivi. Nikonin tärkeimmät kohderyhmät ovat ammattikuvaajat sekä vaativat harrastajat, joten kokonaisuuteen kuuluu kaluston lisäksi myös toimivat ohjelmistot, tuki kentällä (esim. urheilu- ym. tapahtumat) sekä huolto. Käsittelen seuraavassa eri mallien lanseerausvuodet ja mallien merkityksen kiteytettynä mutta vain lyhyesti koska internet tarjoaa teknistä tietoa, testejä ja vertailuja määrättömästi. Nikon on aina ollut tunnettu vankasta sääsuojatusta rakenteestaan, erinomaisesta ergonomiastaan ja selkeästä käyttölogiikastaan. Nämä ominaisuudet on kyetty säilyttämään myös peilittömissä;
Nikonin peilitön kamera tuntuu tutulta käsissä myös peilijärjestelmän jälkeen.

2018

Z6, malliston kulmakivi, keskihintainen FX-kennoinen runko, taustavalaistu BSI CMOS-kenno, 24,5 megapikseliä, runkovakaaja. Erinomainen kuvanlaatu myös vähässä valossa.

Z7, toiminnoiltaan pitkälti Z6:ta vastaava mutta korkeamman resoluution malli, taustavalaistu BSI CMOS-kenno, 45,7 megapikseliä, runkovakaaja. Maisemakuvaajan työkalu.

Näiden runkojen rakenteellinen laatu ei näy täysin ellei kameraa avaa ja pura osiin. Onneksi näin ei tarvitsekaan tehdä sillä on olemassa tahoja, jotka tekevät. Amerikkalainen Lens Rentals on tällainen yritys; he tutkivat Z7-mallin ja firman perustaja ja työn suorittanut Roger Cicala totesi seuraavaa:

Sääsuojauksen he totesivat olevan "insinöörien suunnittelema, ei markkinointiosaston." Kameran rakenteellinen laatu on siis ammattitasoa vaikka Nikon ei Z6/Z7-malleja ammattirunkoina markkinoikaan.

2019

Z50, pieni ja kevyt harrastekäyttöön soveltuva runko, CMOS DX-kenno, 20,9 megapikseliä. Ei runkovakaajaa, Nikkor Z DX-objektiiveissa kuvanvakaaja.

2020

Z6II, parannettu versio edeltäjästään tuplaprosessorilla, paremmalla tarkennuksella, suuremmalla sarjakuvausnopeudella, 2 korttipaikkaa, parannetut video-ominaisuudet.

Z7II, idea sama eli tuplaprosessorilla ja parannetuilla ominaisuuksilla.

Z5, CMOS FX-kenno (ei BSI), 24,3 megapikseliä, edullinen täyskennorunko ilman”vakavia puutteita”, monessa testissä arvioitu parhaaksi FX-rungoksi omassa hintaluokassaan.

2021

Zfc, retrotyylinen pienikokoinen runko, tyyliltään FM2-filmirunkoa muistuttava,käytännössä Z50 pakattuna retrokuoriin ja varustettuna myös perinteisellä suljinaikakiekolla ym. säätimillä joilla kuvaamiseen saa ”fiilistä”.

Z9, odotettu lippulaiva. Pinottu FX-kenno (stacked sensor), BSI CMOS 45,7 megapikseliä. Herätti aluksi ihmetystä ja epäilyjäkin valmistajan jätettyä mekaanisen sulkimen kokonaan pois. EXPEED 7-prosessorin suuren laskentatehon, pinotun kennon ja nopeiden muistiväylien ansiosta kennon lukuaika on niin lyhyt (n. 3,7-4.0 ms), ettei ns. rolling shutter-ilmiötä esiinny käytännössä. Järeä, nopea työkalu vaativaan käyttöön. Vaihtolaitteena erinomainen valinta; mekaanisen sulkimen puuttuessa kuvamäärällä ei ole lainkaan merkitystä.

2022

Z30, malliston pienin, ei EVF-etsintä, kohderyhmänä vloggaajat ja sisällöntuottajat. DX CMOS-kenno 20,9 megapikseliä. Todella pieni, lähes taskukokoa Nikkor Z DX 16-50 mm”pannukakkuzoomilla”.

2023

Z8, pienikokoisempi versio Z9-mallista, ominaisuudet tällä hetkellä (huhtikuu 2026), lähes identtiset ohjelmistopäivitysten myötä. Ainoa merkittävä ero ominaisuuksissa on Z8-mallissa oleva pixel shift-toiminto, jolla esim. maisemakuvan resoluutiota laskennallisesti kasvatetaan. Tätä ominaisuutta Nikon ei ilmeisen tarkoituksellisesti ole tuonut Z9-malliin. Kolmen vuoden aikana on tullut useita päivityksiä joten uskallan sanoa, ettei tätä ominaisuutta koskaan tule Z9-malliin. Toiminnallisina eroina Z9-malliin erilainen ergonomia, eli pystylaukaisuun tarvitaan erillinen akkukahva, lyhyempi akun kesto koska akku pienempi (EN-EL15c vs. EN-EL18d).

Zf, kohderyhmänä vaativat klassista designia ja retrotyyliä arvostavat kuvaajat. Massiivinen metallirunko, messingistä työstetyt säätökiekot joiden idea esim. mustassa rungossa on mahdollisen kulumisen myötä paljastuva upea patina. FX-kenno, BSI CMOS 24,5 megapikseliä. Mallin myötä Nikon esitteli uuden Focus point VR-toiminnon joka säätää kuvanvakaajan tehoa tarkennuspisteen sijainnista riippuen. Kuvan reunassa oleva kohde edellyttää voimakkaampaa vakausta kuin keskellä oleva.

2024

Z6III, mallinimestään huolimatta paljon enemmän kuin ”kolmosversio”. Uuden EXPEED 7-prosessorin ja osittain pinotun 24,5 megapikselin BSI CMOS-kennon (partially stacked sensor) ansiosta hyvin lähellä huippumalleja Z8 ja Z9. Aivan yhtä lyhyeen kennon lukuaikaan kuin näissä, ei päästä mutta merkittävästi lyhyempään kuin edeltävissä malleissa. Z8 ja Z9 lukuaika n. 3,7-4.0 ms ja Z6III lukuaika 12-15 ms. Rolling shutter-ilmiö melko epätodennäköinen nopeaakin liikettä kuvattaessa. Tarkennusalgoritmit ja aiheentunnistus lähes Z8/Z9 tasoa. Markkinoiden kirkkain etsin (4000 nit). Focus point VR.

Z50II, mallinimestään huolimatta täysin eri kamera kuin Z50. Rohkea veto Nikonilta tuoda ”tonnin hintaluokkaan” huippumallien prosessori, lähes samat tarkennusalgoritmit ja aiheentunnistus. Hieman edeltäjäänsä kookkaampi runko parantaa käyttöergonomiaa. DX CMOS-kenno, 20,9 megapikseliä.

2025

Z5II, mallinimestään huolimatta täysin eri kamera kuin Z5. Lähempänä Z6III-mallia kuin edeltäjäänsä. Selvyyden vuoksi Z5II on vuosia uudempi ja kehittyneempi kuin Z6II; mallimerkinnät ovat joskus hämmentäviä. Sama prosessori kuin huippumalleissa ja tämän myötä lähes samat tarkennusalgoritmit ja aiheentunnistus. FX-kenno BSI CMOS, 24,5 megapikseliä, ei pinottu kenno. Kennon lukuaika n. 50 ms.

ZR, ensimmäinen ns. Z Cinema-sarjan kamera jossa videokuvaus on pääosassa. Pohjautuu Z6III-malliin mutta on ulkoasultaan täysin erilainen. Suuri 4” näyttö, ei EVF-etsintä. Nikon osti v. 2024 RED Digital Cinema-yrityksen joka tunnetaan ammattivideokameroistaan ja ZR on ensimmäinen malli jossa yhdistyvät Nikonin prosessoriteknologia, AF-ominaisuudet ja RED:n värienhallinta.

2026

Huhut ja spekulaatiot ovat nykyään päivittäisiä seuralaisiamme ja kehottaisinkin esim. Youtubea seuraavia muistamaan sen, että valtaosa näistä on aivan tuulesta temmattuja. Tekoäly mahdollistaa täysin aidon näköisten kuvien ja videoiden luomisen mistä tahansa aiheesta. Lukemattomissa videoissa kerrotaan ”faktoina” esim. Z90-, Z7III ja Z9II-mallien ominaisuudet ja jopa tarkka julkistuspäivä. Tällaisista malleista ei ole mitään tietoa ja todennäköisesti esim. Z7III-mallia ei koskaan tulekaan. Sille ei yksinkerraisesti ole enää sopivaa markkinasegmenttiä. Z9:n seuraaja tulee aivan varmasti ja esiteltäneen tämän vuoden aikana. Mallinimestä ei ole kuitenkaan mitään tietoa. Ainoa luotettava ”juorusivusto” on www.nikonrumors.com. Sivuston ylläpitäjä tuntee vastuunsa, hänellä on laajat kontaktit alalle ja kaikki julkaistavat ennakkotiedot tulevista malleista varmennetaan useammasta lähteestä. Luotettavia tietolähteitä ovat luonnollisesti myös Nikon itsessään ja Juhan Kuva ; ).